Hupsiskeikkaa, viime kerrasta onkin jo pitkä aika! Koitin pariin otteeseen jatkaa blogin kirjoittamista siinä onnistumatta - as you can see. Juttua olisi kyllä ollut esimerkiksi niinkin jännittävästä tapahtumasta kuin ensimmäisistä menkoista! Harvoin niitä kaipaa, mutta tässä tapauksessa odottavan aika tuntui pitkältä. Keskenmenon jälkeiset ensimmäiset menkat tulivat vihdoin 7-8 viikon odottelun jälkeen. Marras-joulukuun vaihteessa saimme siis ns. puhtaat paperit ja mahdollisuuden aloittaa vauvan yrittäminen.
Ensimmäinen raskauteni sai alkunsa heti häidemme jälkeisellä viikolla, ennen kuin "yrittäminen" edes alkoi. Keskenmenon jälkeen lopullinen diagnoosi oli hieman epäselvä. Ensimmäinen lääkäri puhui tuulimunasta, toinen lääkäri kumosi tuon väitteen. Lopulta ilmaan jäi vain kysymysmerkkejä. Tuolta pohjalta on kieltämättä varsin epävarmaa aloittaa kaikki alusta, kun ei yhtään tiedä, onko meidän oikeasti helppo tulla raskaaksi vai ei.
Lähdimme joulun viettoon pohjoiseen samoihin aikoihin, kun menkkojen olisi pitänyt vanhan kierron mukaan alkaa. Vaikea tosin arvioida, miten keskenmeno kiertoon vaikuttaa. En siis vielä menkkojen poissaolosta tehnyt isoa numeroa. Mutta lomalla ollessa aloin tuntea joitakin samoja tuntemuksia kuin raskaana ollessani... Yhtenä iltana uskalsin sitten sanoa miehelleni äänen epäilyni siitä, ollaankohan tässä raskaana. Raskaus ääneen lausuttuna sanana kuulostaa keskenmenon jälkeen hurjalta. Päätinkin, ettei oireista kannata vielä tehdä mitään päätelmiä. Salaa haaveilin kuitenkin yllättäväni mieheni positiivisella raskaustestillä lomareissun jälkeen. Arkipäivän romantiikkaa parhaimmillaan. ;)
Lomamatkalta palattuani ryntäsin heti suoraan apteekkiin ostamaan testin. Viime kerralla mies osti testin Siwasta, joten minäkin pääsin nyt tutustumaan testitarjontaan. Hylly oli täynnä mitä erilaisempi testejä, joiden hintahaitari oli yllättävän suuri. Joulushoppailun laihduttaman lompakon takia päädyin lopulta ihan perusversioon, sillä kaikkien testien varmuus on kuulemma sama.
Viimeksi testi tehtiin yhdessä kalakaverin kanssa samassa vessakopissa. Nyt istuin tikku kädessä aivan yksin. Olikohan tämä yllätys sittenkään fiksu idea? Mitä, jos tuleekin negatiivinen tulos? Pitäisikö sittenkin odottaa miestä töistä kotia? Mutta pystynkö odottamaan vielä pari tuntia epävarmuudessa? Mhh... en malta odottaa, pakko ottaa riski! Pss.. puikkoon ilmestyi heti kaksi viivaa. Apua, teinkö testin oikein?! Voiko siihen luottaa? Pitäisikö tehdä uusi testi aamuvirtsasta?
Uutta testiä en lopulta kerennyt tehdä, sillä lähdimme uuden vuoden viettoon kylpylään. Uuden vuoden jälkeisenä aamuna tuli kuitenkin vahvistus... Löysin itseni autotien varrelta oksentamassa aamupahoinvoinnin takia. Moni ohi ajanut auto luuli varmasti, että tällä typyllä oli hieman rankempi uusi vuosi takana. Väärä luulo, tippaakaan en alkoholia ottanut. Yrjö on tuon jälkeen lentänyt parinakin aamuna. Ruoka ällöttää, silti tuntuu, että on pohjaton nälkä. Mieli tekee ainoastaan hedelmiä ja smoothieta. Nekin tosin alkaa aamuyrjöjen jälkeen hieman tökkiä.
Hassua, kuinka raskaudet voivat tuntua erilaiselta (kop, kop - toivottavasti nämä vaivat johtuvat nyt raskaudesta). Aamupahoinvointi on täysin uusi asia. Olen yllättänyt, kuinka vahva ällötys voi olla. Jääkaapin ovea ei voi aukaista ilman, että pitää nenästä kiinni. Ruokakaupasta piti juosta pois, kun pelkkä ruoan näkeminen ällöttää. Väsymys ei ole nyt yhtä paha kuin viimeksi, silti on hieman vetämätön olo.
Mies varasi heti toiveestani ajat neuvolaan ja ultraan, sillä nyt en tahdo tehdä samaa virhettä ja odottaa ensimmäistä ultraa liian pitkään. Mies laittoi samalla neuvolatädin vaihtoon. Hänellä ei oikein viime tädin kanssa synkannut omasta mielestä. Nyt on siis uusi täti ja ennen tapaamista ultra, jotta saamme varmuuden siitä, mikä meidän tilanne on. Sormet on ristissä ja toivo korkealla, että masussa on oikeasti joku, jonka takia kaikki vaivat kestää hymyssä suin. Ja viime kerrasta viisastuneena emme nyt hiisku kenellekään tästä. Ethän sinäkään kerro..? ;)
