Tapasin mieheni alkuvuodesta 2013. Olimme molemmat muuttaneet alle vuosi sitten uuteen kaupunkiin, joka oli meille kummallekin vierasta maaperää. Sokkotreffien kautta päätimme laittaa hynttyyt yhteen varsin nopealla aikataululla. Jo alussa huomasin, kuinka lapsirakkaan kalastusfanaatikon olin rinnalleni saanut. Yhteiselon myötä vauvakeskustelu nousi pinnalle useasti. Annoin kuitenkin pari ehtoa: 1) tahdon kunnon häät ja 2) tahdon käydä yhdessä ulkomailla. Nämä kaikki ehdot kalakaveri täytti täysin - rimaa hipoen tosin. Tallinna ulkomaankohteena ei ollut kovin eksoottinen...
Mieheni oli luonnollisesti se, jolta raskaudestani kuulin. Hän siis tsekkasi testin meistä ensimmäisenä. Oli kuulemma osannut jo epäillä joistakin oireista minun olevan raskaana. Itse en ollut varma, sillä emme vielä yrittäneet lasta. Tahdoin nimittäin ensin häämatkalle. Mutta ilmeisesti yksikin herkkä hetki riittää - varsinkin, jos rinnalla on vauvakuumeinen mies.
Raskausuutisen jälkeen tässä on edetty jälleen hurjaa vauhtia. Naapurikaupan kassaneiditkin tietävät jo raskaudestani, sillä kalakaveri ei malttanut odottaa edes "riskiviikkojen" ylittämistä, vaan hän on pitänyt huolen, että lähipiiri ja muutkin kyllä asiasta tietävät. Hän oli myös se, joka heti soitti neuvolaan varatakseen ensimmäisen käyntiajan. Olivat kuulemma neuvolassa yllättyneitä ja iloisia, että mies hoitaa noin innokkaasti asioita. Vauvasängynkin kalakaveri on kerennyt jo kokoamaan valmiiksi (kummipoika tosin toimi innoittajana). Tehokasta toimintaa!
Koen olevani erittäin onnellinen siitä, että vierelläni on noin ihana mies. Ei, en koe toisen innokkuutta ollenkaan ahdistavana tai outona, vaan nautin siitä. Mieheni hakee tarvittaessa vaikka keskellä työpäivääkin tarvittavia lääkkeitä, kuskaa töihin, kokkaa ja siivoaa. Tämä ensimmäinen raskaus on ollut fyysisesti jo tässä vaiheessa varsin haastava. Mutta ilman kalakaveria tämä olisi ollut kyllä vielä haastavampaa. Siskoni sanoikin kauniisti, että joku korkeampi voima tiesi, että minulla sen verran hieno mies, että vaivoja voi antaa useitakin.
Kysymys kuuluu: Olisiko pitänyt valita huonompi mies ja kevyt raskaus, ihanan miehen ja rankan raskauden sijaan? ;) Vastaus: Tein kyllä oikean valinnan sanoessani Tahdon heinäkuussa. Vaikka raskausuutinen samoin kuin kaikki erilaiset raskausvaivat tulivat yllätyksenä, niin on se kyllä ihanaa katseltavaa, kuinka mies hömpöttää jo vauvajuttuja. Yksi suurimmista unelmistamme on toteutumassa. Toivon vain, että kaikki menee loppuun asti hyvin ja palkintona tästä on terve, onnellinen lapsi.
Mieheni oli luonnollisesti se, jolta raskaudestani kuulin. Hän siis tsekkasi testin meistä ensimmäisenä. Oli kuulemma osannut jo epäillä joistakin oireista minun olevan raskaana. Itse en ollut varma, sillä emme vielä yrittäneet lasta. Tahdoin nimittäin ensin häämatkalle. Mutta ilmeisesti yksikin herkkä hetki riittää - varsinkin, jos rinnalla on vauvakuumeinen mies.
Raskausuutisen jälkeen tässä on edetty jälleen hurjaa vauhtia. Naapurikaupan kassaneiditkin tietävät jo raskaudestani, sillä kalakaveri ei malttanut odottaa edes "riskiviikkojen" ylittämistä, vaan hän on pitänyt huolen, että lähipiiri ja muutkin kyllä asiasta tietävät. Hän oli myös se, joka heti soitti neuvolaan varatakseen ensimmäisen käyntiajan. Olivat kuulemma neuvolassa yllättyneitä ja iloisia, että mies hoitaa noin innokkaasti asioita. Vauvasängynkin kalakaveri on kerennyt jo kokoamaan valmiiksi (kummipoika tosin toimi innoittajana). Tehokasta toimintaa!
Koen olevani erittäin onnellinen siitä, että vierelläni on noin ihana mies. Ei, en koe toisen innokkuutta ollenkaan ahdistavana tai outona, vaan nautin siitä. Mieheni hakee tarvittaessa vaikka keskellä työpäivääkin tarvittavia lääkkeitä, kuskaa töihin, kokkaa ja siivoaa. Tämä ensimmäinen raskaus on ollut fyysisesti jo tässä vaiheessa varsin haastava. Mutta ilman kalakaveria tämä olisi ollut kyllä vielä haastavampaa. Siskoni sanoikin kauniisti, että joku korkeampi voima tiesi, että minulla sen verran hieno mies, että vaivoja voi antaa useitakin.
Kysymys kuuluu: Olisiko pitänyt valita huonompi mies ja kevyt raskaus, ihanan miehen ja rankan raskauden sijaan? ;) Vastaus: Tein kyllä oikean valinnan sanoessani Tahdon heinäkuussa. Vaikka raskausuutinen samoin kuin kaikki erilaiset raskausvaivat tulivat yllätyksenä, niin on se kyllä ihanaa katseltavaa, kuinka mies hömpöttää jo vauvajuttuja. Yksi suurimmista unelmistamme on toteutumassa. Toivon vain, että kaikki menee loppuun asti hyvin ja palkintona tästä on terve, onnellinen lapsi.
P.S. Palkinnoista puheen ollen.. Saimme vihdoin varattua häämatkan! Suuntana Lontoo, jossa asuin jo opiskelujeni aikana. Meni sen verran viimetippaan varaukset, että "eksoottisempien" kohteiden hinnat olivat jo taivaissa. Mutta tärkeintä, että päästään yhdessä seikkailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti